keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kahvittelu ja museovierailu

Ennen Japanin matkakertomuksen viimeistä osaa haluaisin tehdä postauksen kahvila- ja museokäynneistäni!

Kävin siis eilen Marin, Katjan ja Ilonan kanssa teellä The Ouncessa. The Ouncehan on vanhanaikainen teekauppa jossa myydään hyväntuoksuisia haudutettavia teelajikkeita unsseittain, mutta heillä on myös muutama pöytä vierailijoille, vaikka tarjoilu rajoittuu teehen ja suklaaseen. Itse maistoin ensimmäistä kertaa maito-oolongia, joka oli todella hyvän ja pehmeän makuista vihreää teetä!

Päivän asu:

  Ja ilman boleroa:


Mekko: Baby, the stars shine bright
paita: second-hand
bolero: Alice and the Pirates
bonnet: Innocent World
koru: Fan+Friend
sukat: Juliette & Justine
kengät: Double Decker

Kuvista suuri kiitos Ilonalle eli Pitsiperhoselle.

Tänään vierailin avoimen yliopiston taidehistoriaryhmän kanssa Villa Gyllenbergissa eli Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön museossa. Museo sijaitsee säätiön perustajien entisessä kodissa Helsingin Kuusisaaressa ja se on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka!

En ollut pahemmin ottanut selvää museosta etukäteen, enkä tosiaankaan osannut odottaa siltä mitään mitä tänään koin! Villa Gyllenbergin sisustus on jätetty koskemattomaksi, eli huonekalut ja taulut ovat niillä paikoilla, kuin mitä ne olivat kun huvilassa vielä asuttiin. Taulujen esillepano on vanhanaikainen eli "seiniä peittävä" . Suuni loksahti siinä vaiheessa kun tajusin, mikä määrä Akseli Gallen-Kallelaa, Albert Edelfeltia, Helene Schjerfbeckia ja Eero Järnefeltia kokoelmista löytyi! Jäin myös tuijottelemaan useammaksi toviksi Hugo Simbergin ja Magnus Enckellin teoksia. Näin myös (todennäköisesti) ensimmäistä kertaa elämässäni Pekka Halosta!


Albert Edelfelt: Sophie Manzey, 1880

Helene Schjerfbeck: Orvokit ja japanilainen maljakko, n. 1887

Helene Schjerfbeck: Omakuva, 1945

Magnus Enckell: Lepäävä Adonis, 1915

Olin jo valmiiksi aivan puulla päähän lyötynä pelkästään jo siitä, miten kuuluisia Suomen kulta-ajan maalauksia (ja myös hieman uudempiakin teoksia) museon seinille oli ripustettu, mutta suorastaan hämmästyin eräiden tiettyjen teosten näkemisestä. Etenkin Gallen-Kallelan Ad Astra -teoksen näkeminen ilman minkäänlaista varautumista teki valtavan vaikutuksen. Teokselle ja sen alttaritaululle oli jopa varattu oma huone.
Akseli Gallen-Kallela: Ad Astra, 1907

Ad astra alttaritauluineen

Ei riittänyt, että koin suunnilleen rytmihäiriöitä jo suomalaisista nimistä; Eksyin nimittäin huoneeseen, johon oli ripustettu pelkkiä Salvador Dalin teoksia. Mitä ne edes tekivät siellä?! Olisin voinut jäädä katselemaan etenkin Don Quijote -litografia teoksia ties kuinka pitkäksi aikaa.
Salvador Dali

Salvador Dali
Olen pahoillani etten muista oliko noilla Dalin teoksilla erityisempiä nimiä, aiheena nyt kuitenkin on Don Quijote.

Lopuksi vielä ehdoton suosikkini koko näyttelystä:

Salvador Dali: Langennut enkeli, 1951

Kaiken kaikkiaan siis, olen syvästi vaikuttunut ja arvostukseni suomalaista taidetta kohtaan kohosi valtavasti nähtyäni sellaisen määrän kansallisromantiikan, symbolismin ja impressionismin ajan/tyylisuunnan teoksia. Enkä vieläkään voi käsittää nähneeni "vahingossa" Dalin litografioita.

Suosittelen käymistä!

maanantai 21. marraskuuta 2011

Japani 8.-23.10.2011 osa II

Toinen osa Japanin matkakertomuksesta, tällä kertaa vuorossa olisi Osaka, Hiroshima ja Kioto!

17.10.

Pakkaaminen (oikeastaan järjetön sullominen) oli kamalaa. Niiden laukkujen raahaaminen oli kamalaa. Tokiosta tuntui lähteneen mukaan niin paljon irtaimistoa, että niillä olisi voinut perustaa jo hyvävalikoimaisen kaupan...

Kirjauduttuamme ulos hotellistamme jätimme laukut säilytykseen ja lähdimme aktivoimaan Rail Passimme. Ne ovat todella käteviä jos aikoo liikkua laajemmalla alueella, pidemmän matkan junat ovat nimittäin kalliita. Käytyämme hakemassa vähän matkaevästä (melonileipää, mansikkamaitoa...<3) lähdimme kohti Osakaa. Tuntui surulliselta jättää Ikebukuro.

Olimme perillä Shin-Osakassa illalla, josta selvitimme vielä tiemme Osakaan ja Shinsaibashiin, jossa seuraava tukikohtamme sijaitsi. Hotellin paikka ei olisi voinut olla parempi! Viereisessä rakennuksessa, Big Stepissä, sijaitsi monipuolisia loliliikkeitä ja ympärillämme muutaman minuutin kävelymatkan päässä mm. Baby, the Stars Shine Brightin, Algonquinsin ja Innocent Worldin liikkeet! Ja miltei vastapäätä hotelliamme Atelier Pierrot, joka oli tosin aika vaarallista, sillä siellä myytiin hervottoman ihania Moitién asusteita...

Lähellä hotelliamme oli myös Dotombori, "hosto silta", joten tuli jälleen nähtyä useampi kuin muutama hyvännäköinen pälpättäjä.


Ensimmäinen ilta meni jälleen sekavassa uutuudenviehätyksessä ja hillittömissä "oooh" huudahduksissa kun tajusimme kuinka keskeinen sijainti meillä oli katumuotikulttuuriin nähden. Söimme hassussa ruokapaikassa, josta sai käsittämättömän nopeasti halpoja annoksia, ja meitä tuijotettiin avoimemmin kuin kaikki tokiolaiset olisivat uskaltaneen tuijottaa yhteensä.

18.10.

Tarkoituksenamme oli olla tänään todella kulturelleja ja käydä katselemassa Osakan nähtävyyksiä, mutta väsymys Tokion tiiviistä aikataulusta vei voiton ja päädyimme vain kiertelemään lähiympäristöä. Tuli taas tehtyä ostoksia ja kiitos Erikan löysimme itsemme ehkä Osakan hienoimmasta käytettyjä vaatteita ja levyjä myyvästä kaupasta, Puresoundista. Kauppa sijaitsi jonkin livehousen yläkerrassa ja visual kei -painottunut musiikkivalikoima myös näkyi! Lisäksi gootti- ja lolitavalikoima oli päätä huimaava, jopa Closet Child taisi jäädä toiseksi tavarapaljoudessa. Hinnatkaan eivät olleet pahoja, ja kaikki se old-schoolin määrä... Voih.
Big Step

Illalla kävimme karaokessa ja kiertelimme vielä Dotomborin suunnalla.

19.10.

Lähdimme aamulla Hiroshimaan! Tämä oli ehkä perinteisellä turistimeiningillä mitattuna ansiokkaimpia päiviä, sillä saimme käytyä kaikissa kohteissa joissa suunnittelimmekin.

Aloitimme Rauhan puistosta joka oli tupaten täynnä ala-asteikäisiä koululaisia. Saimme kovasti osaksemme ihastelua ja muutama uskalsi tulla puhumaankin. Puiston jälkeen kävimme myös Hiroshima castlella, vaikka emme sisään asti viitsineetkään itseämme maksaa. Kiertelimme kuitenkin linnan ympäristössä ja söimme eväämme täällä.


Linnan jälkeen vuorossa oli käynti Shukkeien gardenissa, joka osoittautui todella hienoksi kokemukseksi. Olin muutama vuosi sitten viimeksi Hiroshimassa vieraillessani kiertänyt kyllä muita "päänähtävyyksiä",  mutta puisto oli ihan uusi kokemus. Se oli todella sievä, labyrinttimainen ja tilan luonnin illuusio oli taidokasta. Jaksoin pitkästyttää Erikaa ja Inkaa luennoimalla ties mitä tilan käytöstä. Puiston lammikossa ui muuten käsittämätön määrä karppeja...






Nähtävyyksien jälkeen kävimme vielä muutamissa kaupoissa.

20.10.

Saimme viimein aikaiseksi piiskata itsemme Osaka castlelle, ja säästäväisinä (piheinä) kävelimme koko matkan hotelliltamme sinne. Matka ei nyt varsinaisesti ollut pitkä, mutta siinä helteessä ja niissä sesongin mukaisissa vaatekerroksissa se oli kohtalaisen karmeaa. Onneksi juoma-automaatteja on suunnilleen joka kulmassa.




Itse linna ja alue sen ympärillä olivat valtavia. Kaikki oli todella siistiä ja asiallisella tavalla toteutettua. Linna itse on siis uudelleen rakennettu ja sisältä museo, mutta kokemus oli silti juhlallinen. Tapasimme sattumalta myös muita suomalaisia kuikuillessamme ylimmän kerroksen parvekkeelta ympäröivää aluetta.
Viilentävää ihmesuihketta! Tsuh tsuh!




Hassun miehen söpö koira

Illalla vuorossa oli taas yleistä sosialisointia uusien tuttavuuksien kanssa.

21.10.

Ensimmäinen Kioton päivä! Kukaan meistä ei ollut vaivautunut selvittämään oikeastaan mitään, joten alkueksymisien jälkeen löysimme surullisen pienen karttani avulla yhden temppelin jossa kävin rukoilemassa pääsyä yliopistoon (toivottavasti Buddha ei suutu huikeasta kahden jenin rahalahjoituksestani)...




Temppelin jälkeen kävelimme varmasti koko Kioton päästä päähän löytämättä muuta mieleen painunutta kuin Starbuckseja.

22.10.

Toinen Kioton päivä! Tarkoituksenamme oli osallistua Jidai Matsuri -juhlakulkueen yleisöön, mutta löydettyämme turisti-infon paremman kartan toivossa, meille selvisi että juhla oli siirretty seuraavaan päivään. Kohtalaisen masentuneina kuitenkin päätimme käydä temppelillä ja palatsilla joista kulkueen olisi ollut tarkoitus kulkea, ja bussimatkan jälkeen selvisi syy miksi juhlia oli jouduttu lykkäämään. Ilma oli järkyttävän painostava ja etenkin palatsialueella kävely tuntui ympäröivän metsäalueen ansiosta tuskaiselta. Pakenimme kosteutta turistitavarataloon josta löytyi vintageyukatoja, amerikkalaisia turisteja ja pelottavia "arigatou is thank you in japanese" -myyjiä.





Ilta sisälsi paljon epätoivoista pakkausta, laukkujen päällä hyppelyä ja toivotonta stressausta painorajoituksista. Kävimme vielä muutamissa kaupoissa ja karaokessa.

23.10.

Aamulla koitti masentava lähtö Kansain kentälle, kerrospukeutumisen maailmanennätys, fyysisen kunnon totaalinen testaus ja raivoisa "pakko kuluttaa loput jenit" -kohtaus.

Kansain kentän päässä kaikki sujui todella hyvin ja kukaan ei tuohtunut pienestä ylipainosta tai muutamasta ylimääräisestä käsimatkatavarasta. Välilaskumme valitettavasti oli Pariisin kentän kautta, joten kulttuurishokki oli melkoinen ylikohteliaiden japanilaisten jälkeen. Matka takaisin Helsinkiin sujui kuitenkin loppujen lopuksi onnistuneesti ja perillä koin jonkinasteista iloa Suomen raikkaasta ilmasta ja siitä, ettei lähettyvillä ollut enää ranskalaisia (...minähän menen Pariisiin ensi kuussa!?!?). Nukkuminen oli mitä mukavinta.

Seuraavaa reissua odotellessa!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Japani 8.-23.10.2011

Ensinnäkin... Anteeksi että tässä postauksen aloittamisen kanssa on mennyt näin kauan. Sain vasta nyt koneelleni kaikki kuvat jotka haluan myös julkaista täällä blogissani. Jaan Japanin matkakertomuksen kolmeen eri postaukseen: Tokiossa vietettyyn aikaan, Osakassa/Kiotossa/Hiroshimassa vietettyyn sekä lolitapainotteiseen ostoskertomukseen. Yritän kertoa kahdessa ensimmäisessä postauksessa päivä päivältä tapahtumia, mutta luonnollisesti en kaikkea pysty muistamaan/saa mahdutettua sekaan joten pääkohtaisella linjalla mennään!

Ensiksi siis vuorossa Tokio!

9.10.

Saavuttiin Erikan ja Inkan kanssa Naritan kentälle vähän ennen puolta päivää, josta jatkettiin Keisei Skyliner -junalla Nipporin asemalle. Tästä oli helppo kulkea Yamanote linjalla Ikebukuroon, jossa hotellimme sijaitsi.
Kierreltiin vähän Ikebukurossa ja Erika ja Inka kävivät hakemassa BORNin instore liput melko lähellä sijainneesta livehousesta. Emme siis suinkaan jääneet jet lag-seonneina makoilemaan ja illalla seuralaisteni lähdettyä BORNin instoreen suuntasin itse kohti Nipporin Textile Townia!

Textile Town on siis kangaskaupunginosa Nipporissa. Pääsin vaikeuksitta Nipporin vanhanaikaiseen kaupunginosaan, mutta oikean uloskäynnin löytäminen tuotti hiukan päänvaivaa (missään ei ensin tuntunut olevan mitään englanniksi...) mutta ystävällinen herra ohjasi minut oikeaan paikkaan ja vieläpä saattoi itse kadulle, josta kangaskaupat alkoivat.

Kävelin katua pitkin lähinnä sekavassa uutuudenviehätyksessä (joka paikassa siis tosiaankin on pelkkiä kangaskauppoja) ja hetken seikkailtuani löysin muutaman itseni näköisen kaupan, joista tarttui mukaan pitsejä, vetoketjuja ja kolme puuvillakangasta.

Illalla käytiin Ikebukurossa perheravintolassa syömässä. Annokseni oli kai... jonkinlaista makaroonijuustogratiinia?


10.10.

Aamulla suuntasimme Asakusaan! Asakusa on siis vanhanaikainen kaupunginosa, jossa menimme katsomaan erityisesti valtavaa temppelialuetta.




Söimme Erikan kanssa Takoyakia eli mustekalapyöryköitä.


Asakusan jälkeen menimme Shinjukuun ja Closet Childiin! Point Cardini täyttyi ensimmäisellä vierailukerralla! ö__ö
Jäimme vielä Inkan kanssa kiertelemään Shinjukua Erikan lähdettyä Ikebukuroon keikalle.

Illalla vuorossa oli karaoke.

11.10.

Harajuku. Mitä tähän voisi lisätä? Harajuku!! Tepastelimme pitkin Takeshita Dooria, joten kävimme mm. Closet Childissa, Bodylinella ja pienissä muotisöpöstelyliikkeissä. Kyseinen katu on siis täynnä vähän räväkämpiä katumuoti-ihmisiä ja muodikkaita nuoria.


Erika ja Inka katosivat keikalle Takadanobabaan ja itse suunnistin uudelleen Nipporiin. Tällä kertaa vierailin Tomato -kangasketjun liikkeissä. Niin valtavaa valikoimaa on vaikea kuvailla, mutta laatu oli puuvillakankaita lukuun ottamatta vähän Viron kangaskauppojen luokkaa, joten ostoksia en tällä kertaa tehnyt.

12.10.

Harajuku, Takeshita Doori, Omotesando, Shibuya...

Onnistuimme siis shoppailemaan vähän turhankin perusteellisesti. Minulla ei ole kauheasti edes muistikuvia koko päivästä, yleistä ryntäilyä kauppakeskuksesta toiseen. Laihduttiin varmaan kaikki monta kiloa ja kiinteydyttiin huippumallien mittoihin. Syöminen nimittäin unohtui useasti ja käveltyä tuli monta kilometriä.

13.10.

Tänään oli vuorossa perusteellinen Shibuyan kierros. Aloitimme päivän pakollisella kulttuurikatsauksella Hachikon patsaan luota josta jatkoimme matkaa Shibuya-109'in. Oikeasti, se paikka on pelottava. Pelottava! Itse ainakin tunsin olevani hämmentyneen paikkaan kuulumaton isokokoisena tylsästi pukeutuneena eurooppalaisena. Myyjät olivat äärimmäisen tyylikkäitä ja kailottamassa kovaan ääneen tervetulleeksi, ja myyntipuheiden jälkeen vähintäänkin yksi niistä seurasi jokaista liikettä ja kulki perässä... No, olipahan kokemus.
En ikinä edes kuvittelisi mahtuvani hulppeimpien gyaru merkkien vaatteisiin, mutta löysin kuitenkin peilin, kengät ja Skinny Lipsin neuleen!

Illalla suuntasimme Inkan kanssa Akihabaraan etsimään Inkan veljelle tuliaista. Joka paikka oli totaalisen täynnä meidoja ja otakuja... Ostoskeskukset olivat oikeasti taas ihan ihmeellinen kokemus, ne olivat äärimmilleen täyteen ahdettu mangaa, animekrääsää, figuja, julisteita, nukkeja... Valtavan etsinnän jälkeen tuliainen löytyi ja seikkailimme tiemme takaisin Ikebukuroon.

14.10.

Kävimme aamupäivällä Ghiblin museossa. Museo oli melko pieni ja lämminhenkinen, ja ympäristö jossa museo sijaitsi suloinen. Etenkin Totoro, Kikin lähettipalvelu, Laputa ja Henkien kätkemää olivat saaneet museossa paljon huomiota. Museossa tuli pakostakin hyvä mieli, en voi muuta kuin suositella käymistä siellä! Lippujen ostaminen paikan päällä on tosin sen verran haasteellista, että jos kielitaitoista/tietoista ihmistä ei matkaseurueeseen kuulu, kannattaa kaikki valmistelut vierailua varten hoitaa jo Suomessa.




Ghiblillä vierailun jälkeen vuorossa oli Shinjuku, ja kävimme tällä kertaa Marui Onessa. Moi-même-Moitién liike ja maailman ihanin myyjä ovat kannaltani huono yhdistelmä.
Ikebukurossa tuli tutustuttua muutamaan hostoon...

15.10.

Löllöilypäivä, harrastimme vain yleistä kiertelyä ja hengausta, kahvittelimme ja kävimme vielä uudelleen niissä kaupoissa joihin tuntui jääneen jotain.


16.10.

Sunnuntai Harajukussa! Pukeuduimme vähän näyttävämmin ja suuntasimme Harajuku bridgelle ja kävimme kävelyllä viereisessä Yoyogipuistossa, tosin se kävelyretki jäi aika lyhyeksi, sillä päivä oli todella lämmin. Kuumuus todella tuntui kosteassa metsässä, etenkin niissä vaatekerroksissa joita päältä löytyi. Niinpä pakenimme LaForetin ilmastoituihin tiloihin.


Päivä oli tosiaan koko Tokion reissun huipentuma, sillä illalla menimme Inkan kanssa Ikebukuron livehouseen RosaInn:iin katsomaan Aural Vampirea!

En osannut odottaa mitään vastaavaa... Luulimme kummatkin, että paikalla olisi muutama bändi, mutta bändejä olikin yli kymmenen. Keikkapaikka oli ehkä vähän Gloriamainen, eli toimiva, hämyinen ja rento. Meillä ei ollut olemassa varsinaisia lippuja, vaan tulostettu varausvahvistus, emmekä kumpikaan tienneet miten pitäisi toimia saadaksemme liput. Kyselimme ensin huonojapani/huonoenglanti -kommunikoiden yakuzan näköiseltä mieheltä mitä pitäisi tehdä, mutta herra ei osannut kertoa meille ymmärrettävästi kuinka saisimme liput, joten hän haki työkaverinsa selittämään. Hyvä että haki. Olen ikionnellinen että haki..! Kulman takaa nimittäin ilmestyi oikeasti ehkä komein goottimies ikinä. Sain häneltä myöhemmin myös vaaleanpunaisia Pockyja... <3

Kun saimme varauspaperimme vaihdettua lipuiksi ja pääsimme keikkasaliin sisälle, tietämättöminä esiintyjälistoista menimme intoa puhkuen lavan tuntumaan. Ympärille alkoi kerääntyä jännästi pukeutuneita tyttöjä ja ensimmäinen bändi aloitti... mielenkiintoisella tavalla. Kaikki jäsenet söivät jotain outoa (mm. raakaa spagettia, eläviä kultakaloja...) ja sitten alkoi hillitön riehuminen. Osa bändin jäsenistä siis oli mukana pelkästään riehuakseen lavalla. Teimme Inkan kanssa muita faneja matkien käsiliikkeitä ja repeilimme monta kertaa ties mille jutuille.

Toinen bändi ei ollut yhtään repeilyttävä kokemus. Jäsenet olivat pukeutuneet verisiin mekkoihin (myös basisti, joka oli lihava, karvainen mies) ja bändin teema oli selkeästi guro. Musiikista ei saanut mitään selvää! Ei niin mitään, se oli pelkkää kiljuntakarjuntaa. Olimme jo valmiiksi kohtalaisen peloissamme, mutta lamaannuimme viimeistään siinä vaiheessa, kun hoitsupukuinen nainen raahasi lavalle mukanansa muovipussipäisen sidotun tytön. Hoitsu puhutteli tyttöä lemmikikseen, kouri, riisui, hakkasi tämän päätä lattiaan, sitoi... Kunnes lemmikki makasi "verisenä" ja sekavan näköisenä alasti lavalla. Samanlainen meno jatkui ja keikka loppui siihen, kun mekkobasisti tippui lavalta ja alkoi ryömiä yleisön joukossa.

Tuon kokemuksen jälkeen siirryimme suosiolla vähän kauemmas eturivistä.

Hyviäkin kokemuksia onneksi oli, tutustuin aivan mahtavaan bändiin! Strawberry Song Orchestra! Yhtyeessä puolet jäsenistä ovat muusikoita, puolet näyttelijöitä. Se näkyi, lavaesiintyminen oli upeaa. Bändin fanit myös erottuivat käsinauhoillaan ja valkoiseksi meikatuilla kasvoillaan, juttelin myös yhden miespuolisen fanin kanssa ennen kuin soitto alkoi, hän valaisi meitä kovasti niin bändistä, kuin ystävällisesti selvitti meille aikataulut koska Aural Vampire aloittaisi.
Strawberry Song Orchestra kuitenkin teki vaikutuksen yhdistelemällä vanhanaikaista japanilaista musiikkia örinään. Ostin myöhemmin heiltä levyn ja paidan. <3

Koimme vielä muutamia enemmän tai vähemmän hyviä bändejä, mutta viimein lähes viiden tunnin odotus palkittiin ja Raveman alkoi kasata DJ-pöytäänsä lavalle. Pääsimme Inkan kanssa ensimmäisen riviin, aivan mikkistandin eteen! Ympärillämme oli lähinnä vanhempia miehiä, mikä nauratti kovasti.

Aural Vampire aloitti ja Exo-Chica ilmestyi varjoista tanssien ja hiuksiaan pöyhien. Kaksikko soitti kaiken mitä toivoinkin, en olisi voinut olla iloisempi kun Repomanin sanat heijastettiin seinälle ja meitä käskettiin laulamaan mukana!
Sain muuten kummaltakin jäseneltä paljon huomiota (hassusti pukeutunut pitkä ulkomaalainen kun olen) ja keikan loppupäässä Exo-Chica hyppäsi syliini. <3

Oli ihan mieletön kokemus, japanilainen keikkayleisö on tanssivaa, muut huomioon ottavaa ja bändiä kunnioittavaa.

17.10.

Lähtö Osakaan~