Kävin siis eilen Marin, Katjan ja Ilonan kanssa teellä The Ouncessa. The Ouncehan on vanhanaikainen teekauppa jossa myydään hyväntuoksuisia haudutettavia teelajikkeita unsseittain, mutta heillä on myös muutama pöytä vierailijoille, vaikka tarjoilu rajoittuu teehen ja suklaaseen. Itse maistoin ensimmäistä kertaa maito-oolongia, joka oli todella hyvän ja pehmeän makuista vihreää teetä!
Päivän asu:
Ja ilman boleroa:
Mekko: Baby, the stars shine bright
paita: second-hand
bolero: Alice and the Pirates
bonnet: Innocent World
koru: Fan+Friend
sukat: Juliette & Justine
kengät: Double Decker
Kuvista suuri kiitos Ilonalle eli Pitsiperhoselle.
Tänään vierailin avoimen yliopiston taidehistoriaryhmän kanssa Villa Gyllenbergissa eli Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön museossa. Museo sijaitsee säätiön perustajien entisessä kodissa Helsingin Kuusisaaressa ja se on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka!
En ollut pahemmin ottanut selvää museosta etukäteen, enkä tosiaankaan osannut odottaa siltä mitään mitä tänään koin! Villa Gyllenbergin sisustus on jätetty koskemattomaksi, eli huonekalut ja taulut ovat niillä paikoilla, kuin mitä ne olivat kun huvilassa vielä asuttiin. Taulujen esillepano on vanhanaikainen eli "seiniä peittävä" . Suuni loksahti siinä vaiheessa kun tajusin, mikä määrä Akseli Gallen-Kallelaa, Albert Edelfeltia, Helene Schjerfbeckia ja Eero Järnefeltia kokoelmista löytyi! Jäin myös tuijottelemaan useammaksi toviksi Hugo Simbergin ja Magnus Enckellin teoksia. Näin myös (todennäköisesti) ensimmäistä kertaa elämässäni Pekka Halosta!
Albert Edelfelt: Sophie Manzey, 1880 |
Helene Schjerfbeck: Orvokit ja japanilainen maljakko, n. 1887 |
Helene Schjerfbeck: Omakuva, 1945 |
Magnus Enckell: Lepäävä Adonis, 1915 |
Olin jo valmiiksi aivan puulla päähän lyötynä pelkästään jo siitä, miten kuuluisia Suomen kulta-ajan maalauksia (ja myös hieman uudempiakin teoksia) museon seinille oli ripustettu, mutta suorastaan hämmästyin eräiden tiettyjen teosten näkemisestä. Etenkin Gallen-Kallelan Ad Astra -teoksen näkeminen ilman minkäänlaista varautumista teki valtavan vaikutuksen. Teokselle ja sen alttaritaululle oli jopa varattu oma huone.
Akseli Gallen-Kallela: Ad Astra, 1907 |
Ad astra alttaritauluineen |
Ei riittänyt, että koin suunnilleen rytmihäiriöitä jo suomalaisista nimistä; Eksyin nimittäin huoneeseen, johon oli ripustettu pelkkiä Salvador Dalin teoksia. Mitä ne edes tekivät siellä?! Olisin voinut jäädä katselemaan etenkin Don Quijote -litografia teoksia ties kuinka pitkäksi aikaa.
Salvador Dali |
Salvador Dali |
Lopuksi vielä ehdoton suosikkini koko näyttelystä:
Salvador Dali: Langennut enkeli, 1951 |
Kaiken kaikkiaan siis, olen syvästi vaikuttunut ja arvostukseni suomalaista taidetta kohtaan kohosi valtavasti nähtyäni sellaisen määrän kansallisromantiikan, symbolismin ja impressionismin ajan/tyylisuunnan teoksia. Enkä vieläkään voi käsittää nähneeni "vahingossa" Dalin litografioita.
Suosittelen käymistä!
Nätti koordis .D
VastaaPoista