Kahvittelu ja museovierailu

Ennen Japanin matkakertomuksen viimeistä osaa haluaisin tehdä postauksen kahvila- ja museokäynneistäni!

Kävin siis eilen Marin, Katjan ja Ilonan kanssa teellä The Ouncessa. The Ouncehan on vanhanaikainen teekauppa jossa myydään hyväntuoksuisia haudutettavia teelajikkeita unsseittain, mutta heillä on myös muutama pöytä vierailijoille, vaikka tarjoilu rajoittuu teehen ja suklaaseen. Itse maistoin ensimmäistä kertaa maito-oolongia, joka oli todella hyvän ja pehmeän makuista vihreää teetä!

Päivän asu:

  Ja ilman boleroa:

Mekko: Baby, the stars shine bright
paita: second-hand
bolero: Alice and the Pirates
bonnet: Innocent World
koru: Fan+Friend
sukat: Juliette & Justine
kengät: Double Decker

Kuvista suuri kiitos Ilonalle eli Pitsiperhoselle.

Tänään vierailin avoimen yliopiston taidehistoriaryhmän kanssa Villa Gyllenbergissa eli Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön museossa. Museo sijaitsee säätiön perustajien entisessä kodissa Helsingin Kuusisaaressa ja se on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka!

En ollut pahemmin ottanut selvää museosta etukäteen, enkä tosiaankaan osannut odottaa siltä mitään mitä tänään koin! Villa Gyllenbergin sisustus on jätetty koskemattomaksi, eli huonekalut ja taulut ovat niillä paikoilla, kuin mitä ne olivat kun huvilassa vielä asuttiin. Taulujen esillepano on vanhanaikainen eli "seiniä peittävä" . Suuni loksahti siinä vaiheessa kun tajusin, mikä määrä Akseli Gallen-Kallelaa, Albert Edelfeltia, Helene Schjerfbeckia ja Eero Järnefeltia kokoelmista löytyi! Jäin myös tuijottelemaan useammaksi toviksi Hugo Simbergin ja Magnus Enckellin teoksia. Näin myös (todennäköisesti) ensimmäistä kertaa elämässäni Pekka Halosta!

Albert Edelfelt: Sophie Manzey, 1880

Helene Schjerfbeck: Orvokit ja japanilainen maljakko, n. 1887

Helene Schjerfbeck: Omakuva, 1945

Magnus Enckell: Lepäävä Adonis, 1915

Olin jo valmiiksi aivan puulla päähän lyötynä pelkästään jo siitä, miten kuuluisia Suomen kulta-ajan maalauksia (ja myös hieman uudempiakin teoksia) museon seinille oli ripustettu, mutta suorastaan hämmästyin eräiden tiettyjen teosten näkemisestä. Etenkin Gallen-Kallelan Ad Astra -teoksen näkeminen ilman minkäänlaista varautumista teki valtavan vaikutuksen. Teokselle ja sen alttaritaululle oli jopa varattu oma huone.

Akseli Gallen-Kallela: Ad Astra, 1907

Ad astra alttaritauluineen

Ei riittänyt, että koin suunnilleen rytmihäiriöitä jo suomalaisista nimistä; Eksyin nimittäin huoneeseen, johon oli ripustettu pelkkiä Salvador Dalin teoksia. Mitä ne edes tekivät siellä?! Olisin voinut jäädä katselemaan etenkin Don Quijote -litografia teoksia ties kuinka pitkäksi aikaa.

Salvador Dali

Salvador Dali

Olen pahoillani etten muista oliko noilla Dalin teoksilla erityisempiä nimiä, aiheena nyt kuitenkin on Don Quijote.

Lopuksi vielä ehdoton suosikkini koko näyttelystä:

Salvador Dali: Langennut enkeli, 1951

Kaiken kaikkiaan siis, olen syvästi vaikuttunut ja arvostukseni suomalaista taidetta kohtaan kohosi valtavasti nähtyäni sellaisen määrän kansallisromantiikan, symbolismin ja impressionismin ajan/tyylisuunnan teoksia. Enkä vieläkään voi käsittää nähneeni "vahingossa" Dalin litografioita.

Suosittelen käymistä!

Kuka olen ja mitä haluan

Sanalla boudoir tarkoitetaan ladyn yksityistä makuuhuonetta, oleskelu- ja pukeutumistilaa. Boudoir on väännetty ranskan kielen sanasta "bouder" joka tarkoittaa mököttämistä.

Juhlistakaamme blogin syntyä viimein yli vuoden suunnittelun jälkeen! Tämän ensimmäisen merkinnän tarkoitus on lähinnä olla vain avaus blogille, jossa aion kertoa itsestäni sekä siitä, mitä aion täällä lähinnä kirjoitella. Persoonallisempi ulkoasu blogille toteutuu myöhemmin!

Olen helsinkiläinen nuori aikuinen. Opiskelen tällä hetkellä avoimessa yliopistossa taidehistoriaa sekä teen kirjastotädin töitä. Pidän erilaisista katumuodeista ja goottikulttuurista. Minua erityisesti kiehtoo viktoriaanisen ajan vaatetus ja aristokraattinen koreilevaisuus sekä barokin ajan väriloiston mahtipontisuus ja rokokoon sekopäinen kepeys. Viehättävimpiä maalaustaiteita ovat surrealismi ja art nouveau.

En aio luoda historialuentoblogia, älkää huoliko. En aio ryhtyä  kertomaan mitenkään perusteellisesti tai yksityiskohtaisesti esimerkiksi antiikin pylvästyypeistä. Saatan viitata kirjoittaessani taiteisiin selkokielellä ja omaan ihastukseeni pohjautuen.

Ja ai niin. Olen lolita.

Haluan blogissani keskittyä etenkin lolita -muotiin ja siihen, mitä se minulle merkitsee. Tahdon tarkastella aiheita omasta näkökulmastani ja omiin intresseihini perustuen. Tavoitteenani on julkaista paljon kuvia, niin inspiraation lähteitä kuin kepeämpiä lifestyle -tyylisiä kuvamerkintöjä.

Harrastuksistani tulen todennäköisesti höpisemään ainakin jonkin verran tässä ohella, vähintäänkin julkaisemaan kuvia. Ompelen, maalaan ja hyvässä lykyssä saan yhden cosplaypuvun aikaan aina vuodessa. Pyrin myös tekemään selostukset vähintäänkin katumuotiin liittyvistä tapahtumista joissa käyn. Lisäksi aion julkaista matkapäiväkirjatyyppisesti merkintöjä kaikesta vähänkin rantalomaa kiinnostavimmista kohteista. Aloittaen Japanista, johon lähden seuraavaksi.

Minulle saa ehdottaa vapaasti lolitaan liittyviä aiheita, pyrin kertomaan oman mielipiteeni tai vinkkini parhaani mukaan. Tutoriaalien tekoon minulla ei hillitöntä hinkua ole, sillä katson että kaikki oikeasti tarpeellinen "näin meikkaan lolisti" on jo niin loppuun käsitelty asia kuin se vain voi olla. Mutta ehkäpä joskus postaan merkinnän siitä, kuinka cyberlox irokeesi rakennetaan (miten tämä liittyy lolitaan?)!

Voisin tässä samalla nyt valottaa sitä, millainen lolita itse olen. Pukeudun pääsääntöisesti sweettiin, vaikka koenkin gothic ja classic tyylien olevan enemmän omiani. Pirate, ero ja vastaavat "sievä pahis" -tyylisuunnat ovat myös mielettömän viehättäviä. Olen valitettavan merkkiuskovainen, vaikka arvostankin äärettömästi käsin tehtyjä vaatteita.  Käytän  kuitenkin myös paljon offbrandia ja lisäksi pukeudun itse tekemiini vaatteisiin. Lempimerkkejäni ovat kuitenkin Moi-même-Moitié, Baby, the Stars Shine Bright, Victorian Maiden ja Innocent World. Myös Angelic Pretty on kerrassaan ihastuttava.

Rakastan lolitamiiteissä käyntiä ja sosialisointia, juon mielelläni teetä sievässä (tai miksei komeassakin) seurassa ja keskustelen suorastaan hartaudella loli-idoleista, joista minulle merkittävämmäksi nousee Mana. Myös Kayan tyyli on kovin inspiroiva, mutta lolitaan se vaikuttaa lähinnä vain tunnelmaltaan.

Kirjoituksiini ei tarvitse suhtautua liian vakavasti, vaikka sorrunkin helposti julistamaan mielipiteitäni. Pyrin pitämään blogin mielenkiintoisena ja antoisana, välillä kepeänä ja välillä syvällisempänä.  Toivottavasti viihdytte!