Ensinnäkin... Anteeksi että tässä postauksen aloittamisen kanssa on mennyt näin kauan. Sain vasta nyt koneelleni kaikki kuvat jotka haluan myös julkaista täällä blogissani. Jaan Japanin matkakertomuksen kolmeen eri postaukseen: Tokiossa vietettyyn aikaan, Osakassa/Kiotossa/Hiroshimassa vietettyyn sekä lolitapainotteiseen ostoskertomukseen. Yritän kertoa kahdessa ensimmäisessä postauksessa päivä päivältä tapahtumia, mutta luonnollisesti en kaikkea pysty muistamaan/saa mahdutettua sekaan joten pääkohtaisella linjalla mennään!
Ensiksi siis vuorossa Tokio!
9.10.
Saavuttiin Erikan ja Inkan kanssa Naritan kentälle vähän ennen puolta päivää, josta jatkettiin Keisei Skyliner -junalla Nipporin asemalle. Tästä oli helppo kulkea Yamanote linjalla Ikebukuroon, jossa hotellimme sijaitsi.
Kierreltiin vähän Ikebukurossa ja Erika ja Inka kävivät hakemassa BORNin instore liput melko lähellä sijainneesta livehousesta. Emme siis suinkaan jääneet jet lag-seonneina makoilemaan ja illalla seuralaisteni lähdettyä BORNin instoreen suuntasin itse kohti Nipporin Textile Townia!
Textile Town on siis kangaskaupunginosa Nipporissa. Pääsin vaikeuksitta Nipporin vanhanaikaiseen kaupunginosaan, mutta oikean uloskäynnin löytäminen tuotti hiukan päänvaivaa (missään ei ensin tuntunut olevan mitään englanniksi...) mutta ystävällinen herra ohjasi minut oikeaan paikkaan ja vieläpä saattoi itse kadulle, josta kangaskaupat alkoivat.
Kävelin katua pitkin lähinnä sekavassa uutuudenviehätyksessä (joka paikassa siis tosiaankin on pelkkiä kangaskauppoja) ja hetken seikkailtuani löysin muutaman itseni näköisen kaupan, joista tarttui mukaan pitsejä, vetoketjuja ja kolme puuvillakangasta.
Illalla käytiin Ikebukurossa perheravintolassa syömässä. Annokseni oli kai... jonkinlaista makaroonijuustogratiinia?
10.10.
Aamulla suuntasimme Asakusaan! Asakusa on siis vanhanaikainen kaupunginosa, jossa menimme katsomaan erityisesti valtavaa temppelialuetta.
Söimme Erikan kanssa Takoyakia eli mustekalapyöryköitä.
Asakusan jälkeen menimme Shinjukuun ja Closet Childiin! Point Cardini täyttyi ensimmäisellä vierailukerralla! ö__ö
Jäimme vielä Inkan kanssa kiertelemään Shinjukua Erikan lähdettyä Ikebukuroon keikalle.
Illalla vuorossa oli karaoke.
11.10.
Harajuku. Mitä tähän voisi lisätä? Harajuku!! Tepastelimme pitkin Takeshita Dooria, joten kävimme mm. Closet Childissa, Bodylinella ja pienissä muotisöpöstelyliikkeissä. Kyseinen katu on siis täynnä vähän räväkämpiä katumuoti-ihmisiä ja muodikkaita nuoria.
Erika ja Inka katosivat keikalle Takadanobabaan ja itse suunnistin uudelleen Nipporiin. Tällä kertaa vierailin Tomato -kangasketjun liikkeissä. Niin valtavaa valikoimaa on vaikea kuvailla, mutta laatu oli puuvillakankaita lukuun ottamatta vähän Viron kangaskauppojen luokkaa, joten ostoksia en tällä kertaa tehnyt.
12.10.
Harajuku, Takeshita Doori, Omotesando, Shibuya...
Onnistuimme siis shoppailemaan vähän turhankin perusteellisesti. Minulla ei ole kauheasti edes muistikuvia koko päivästä, yleistä ryntäilyä kauppakeskuksesta toiseen. Laihduttiin varmaan kaikki monta kiloa ja kiinteydyttiin huippumallien mittoihin. Syöminen nimittäin unohtui useasti ja käveltyä tuli monta kilometriä.
13.10.
Tänään oli vuorossa perusteellinen Shibuyan kierros. Aloitimme päivän pakollisella kulttuurikatsauksella Hachikon patsaan luota josta jatkoimme matkaa Shibuya-109'in. Oikeasti, se paikka on pelottava. Pelottava! Itse ainakin tunsin olevani hämmentyneen paikkaan kuulumaton isokokoisena tylsästi pukeutuneena eurooppalaisena. Myyjät olivat äärimmäisen tyylikkäitä ja kailottamassa kovaan ääneen tervetulleeksi, ja myyntipuheiden jälkeen vähintäänkin yksi niistä seurasi jokaista liikettä ja kulki perässä... No, olipahan kokemus.
En ikinä edes kuvittelisi mahtuvani hulppeimpien gyaru merkkien vaatteisiin, mutta löysin kuitenkin peilin, kengät ja Skinny Lipsin neuleen!
Illalla suuntasimme Inkan kanssa Akihabaraan etsimään Inkan veljelle tuliaista. Joka paikka oli totaalisen täynnä meidoja ja otakuja... Ostoskeskukset olivat oikeasti taas ihan ihmeellinen kokemus, ne olivat äärimmilleen täyteen ahdettu mangaa, animekrääsää, figuja, julisteita, nukkeja... Valtavan etsinnän jälkeen tuliainen löytyi ja seikkailimme tiemme takaisin Ikebukuroon.
14.10.
Kävimme aamupäivällä Ghiblin museossa. Museo oli melko pieni ja lämminhenkinen, ja ympäristö jossa museo sijaitsi suloinen. Etenkin Totoro, Kikin lähettipalvelu, Laputa ja Henkien kätkemää olivat saaneet museossa paljon huomiota. Museossa tuli pakostakin hyvä mieli, en voi muuta kuin suositella käymistä siellä! Lippujen ostaminen paikan päällä on tosin sen verran haasteellista, että jos kielitaitoista/tietoista ihmistä ei matkaseurueeseen kuulu, kannattaa kaikki valmistelut vierailua varten hoitaa jo Suomessa.
Ghiblillä vierailun jälkeen vuorossa oli Shinjuku, ja kävimme tällä kertaa Marui Onessa. Moi-même-Moitién liike ja maailman ihanin myyjä ovat kannaltani huono yhdistelmä.
Ikebukurossa tuli tutustuttua muutamaan hostoon...
15.10.
Löllöilypäivä, harrastimme vain yleistä kiertelyä ja hengausta, kahvittelimme ja kävimme vielä uudelleen niissä kaupoissa joihin tuntui jääneen jotain.
16.10.
Sunnuntai Harajukussa! Pukeuduimme vähän näyttävämmin ja suuntasimme Harajuku bridgelle ja kävimme kävelyllä viereisessä Yoyogipuistossa, tosin se kävelyretki jäi aika lyhyeksi, sillä päivä oli todella lämmin. Kuumuus todella tuntui kosteassa metsässä, etenkin niissä vaatekerroksissa joita päältä löytyi. Niinpä pakenimme LaForetin ilmastoituihin tiloihin.
Päivä oli tosiaan koko Tokion reissun huipentuma, sillä illalla menimme Inkan kanssa Ikebukuron livehouseen RosaInn:iin katsomaan Aural Vampirea!
En osannut odottaa mitään vastaavaa... Luulimme kummatkin, että paikalla olisi muutama bändi, mutta bändejä olikin yli kymmenen. Keikkapaikka oli ehkä vähän Gloriamainen, eli toimiva, hämyinen ja rento. Meillä ei ollut olemassa varsinaisia lippuja, vaan tulostettu varausvahvistus, emmekä kumpikaan tienneet miten pitäisi toimia saadaksemme liput. Kyselimme ensin huonojapani/huonoenglanti -kommunikoiden yakuzan näköiseltä mieheltä mitä pitäisi tehdä, mutta herra ei osannut kertoa meille ymmärrettävästi kuinka saisimme liput, joten hän haki työkaverinsa selittämään. Hyvä että haki. Olen ikionnellinen että haki..! Kulman takaa nimittäin ilmestyi oikeasti ehkä komein goottimies ikinä. Sain häneltä myöhemmin myös vaaleanpunaisia Pockyja... <3
Kun saimme varauspaperimme vaihdettua lipuiksi ja pääsimme keikkasaliin sisälle, tietämättöminä esiintyjälistoista menimme intoa puhkuen lavan tuntumaan. Ympärille alkoi kerääntyä jännästi pukeutuneita tyttöjä ja ensimmäinen bändi aloitti... mielenkiintoisella tavalla. Kaikki jäsenet söivät jotain outoa (mm. raakaa spagettia, eläviä kultakaloja...) ja sitten alkoi hillitön riehuminen. Osa bändin jäsenistä siis oli mukana pelkästään riehuakseen lavalla. Teimme Inkan kanssa muita faneja matkien käsiliikkeitä ja repeilimme monta kertaa ties mille jutuille.
Toinen bändi ei ollut yhtään repeilyttävä kokemus. Jäsenet olivat pukeutuneet verisiin mekkoihin (myös basisti, joka oli lihava, karvainen mies) ja bändin teema oli selkeästi guro. Musiikista ei saanut mitään selvää! Ei niin mitään, se oli pelkkää kiljuntakarjuntaa. Olimme jo valmiiksi kohtalaisen peloissamme, mutta lamaannuimme viimeistään siinä vaiheessa, kun hoitsupukuinen nainen raahasi lavalle mukanansa muovipussipäisen sidotun tytön. Hoitsu puhutteli tyttöä lemmikikseen, kouri, riisui, hakkasi tämän päätä lattiaan, sitoi... Kunnes lemmikki makasi "verisenä" ja sekavan näköisenä alasti lavalla. Samanlainen meno jatkui ja keikka loppui siihen, kun mekkobasisti tippui lavalta ja alkoi ryömiä yleisön joukossa.
Tuon kokemuksen jälkeen siirryimme suosiolla vähän kauemmas eturivistä.
Hyviäkin kokemuksia onneksi oli, tutustuin aivan mahtavaan bändiin! Strawberry Song Orchestra! Yhtyeessä puolet jäsenistä ovat muusikoita, puolet näyttelijöitä. Se näkyi, lavaesiintyminen oli upeaa. Bändin fanit myös erottuivat käsinauhoillaan ja valkoiseksi meikatuilla kasvoillaan, juttelin myös yhden miespuolisen fanin kanssa ennen kuin soitto alkoi, hän valaisi meitä kovasti niin bändistä, kuin ystävällisesti selvitti meille aikataulut koska Aural Vampire aloittaisi.
Strawberry Song Orchestra kuitenkin teki vaikutuksen yhdistelemällä vanhanaikaista japanilaista musiikkia örinään. Ostin myöhemmin heiltä levyn ja paidan. <3
Koimme vielä muutamia enemmän tai vähemmän hyviä bändejä, mutta viimein lähes viiden tunnin odotus palkittiin ja Raveman alkoi kasata DJ-pöytäänsä lavalle. Pääsimme Inkan kanssa ensimmäisen riviin, aivan mikkistandin eteen! Ympärillämme oli lähinnä vanhempia miehiä, mikä nauratti kovasti.
Aural Vampire aloitti ja Exo-Chica ilmestyi varjoista tanssien ja hiuksiaan pöyhien. Kaksikko soitti kaiken mitä toivoinkin, en olisi voinut olla iloisempi kun Repomanin sanat heijastettiin seinälle ja meitä käskettiin laulamaan mukana!
Sain muuten kummaltakin jäseneltä paljon huomiota (hassusti pukeutunut pitkä ulkomaalainen kun olen) ja keikan loppupäässä Exo-Chica hyppäsi syliini. <3
Oli ihan mieletön kokemus, japanilainen keikkayleisö on tanssivaa, muut huomioon ottavaa ja bändiä kunnioittavaa.
17.10.
Lähtö Osakaan~
